Galaximekko ja asioita avaruudesta

Viime joulukuussa sain kutsun Star Wars -teemaisiin pikkujouluihin. Teema oli itselleni vaikea, sillä myönnän, etten ole edelleenkään katsonut yhtäkään Star Wars elokuvaa...oops!
Monet hahmot ovat minulle ulkonäöllisesti tuttuja, mutta en oikein keksinyt, mitä pukisin juhliin päälle. Paineiden keskellä näin kuitenkin unen, jossa päätin olevani avaruus ja siitä se idea sitten lähti!

Avaruus kiehtoo minua monella tapaa, mutta erityisesti rakastan galaxeja, planeettoja ja tähtiä. Olen jo pitkään kuolannut netissä galaximekkoja ja koska sellaista ei tähän hätään löytynyt mistään kaupasta, päätin tehdä sellaisen itse. Ostin ihan tavallisen mustan mekon, kangasvärejä ja pullon kloriittia. Ensin pesin mekon, sillä kankaissa on usein käytetty erilaisia viimeistelyaineita yms., jotka saattavat haitata kangasvärien pysyvyyttä.

Seuraavaksi suihkin mekkoon pienellä sumutinpullolla (askartelutarvikekaupoista löytyy. Omani ostin Sinellistä) roiskeita kloriitilla. Kloriitti vaikuttaa vähitellen ja vaikutusnopeus riippuu ihan kankaasta, joten ei kannata hätäillä. Itselläni vaikutus alkoi näkymään vasta noin 10minuutin jälkeen. Kun kankaassa näkyviä roiskeita on mielestäsi tarpeeksi, kangas pestään. Pesin mekon käsin lavuaarissa, sillä kloriitti valkaisee kaiken, mihin se koskee :D
Ai niin! Mustasta kankaasta tulee valkaistessa usein rusehtava, sillä musta väri on aina sekoitus muita värejä. Valkoista mustasta on vaikeaa saada valkaisemalla.

Kankaan kuivuttua, aloitin kangasväreillä maalaamisen. Käytin tässä apuna vanhaa hammasharjaa, jolla sain hyvin myös roiskittua maalia. Erityisesti tässä vaiheessa, mutta myös kloriitilla vaalentamisessa, kannattaa muistaa työskentelyalueen hyvä suojaus! Sanomalehdet tai jätesäkit käyvät siihen hyvin.

Väreinä käytin Textil color (vaaleille kankaille) ja Textil solid (tummille kankaille) tarkoitettuja kangasvärejä, jotka kuivuttuaan lämpökiinnitetään silitysraudalla silittämällä kiinni.

Roiskeiden ja töpöttelyn jälkeen tein mekkoon sinne tänne siveltimellä rakseja tähdiksi. Tadaa! Mekko oli valmis! En jaksanut maalata mekon toista puolta, joten päätin, että takaa olen musta-aukko :D

Halusin avaruusasuuni vielä jotain teemaan sopivia koruja. Löysin helmilaatikostani pyöreitä lasihelmiä, jotka näyttivät ihan planeetoilta ja tein niistä rannekorun.

Lisäksi muotoilin uunissa kovetettavasta Fimo-massasta planeetan, josta tein kaulakorun. :)

Turhaa jännitin Star Wars teemaa! Pikkujouluissa oli tosi kivaa sain itselleni mekon, jota olen käyttänyt ihan muutenkin arkimekkona. Että tällaista pikkujouluteemaa näin kevään kunniaksi :D

-Anni

Askartelun vallankumous!

 Tänään näin Facebookissa kirjoituksen, joka herätti minussa niin voimakkaita tunteita, että koin velvollisuudekseni kirjoittaa niistä blogiini. Blogini on ollut aika pitkään jäässä, sillä koulussa on ollut niin kiire ja en oikein ole löytänyt elämästäni aikaa blogin kirjoittamiselle. Näin aluksi voisin siis kertoa hieman kuulumisiani ja sen jälkeen purkaa tuntojani asiasta, joka sai minut vihdoin kirjoittamaan tänne.

Minun on pitänyt laittaa tänne vaikka mitä, mutta kuten jo sanoin, aikaa ei ole tuntunut löytyvän. Yksi syy kiireeseen on ollut opiskelu. Hain viime keväänä opiskelemaan sivuaineena perusopetuksessa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaisia opintoja (Huh, mikä nimi!). Unelmanani oli saada käsityönopettajan pätevyyden rinnalle myös luokanopettajan pätevyys. Suureksi onnekseni ja ihmetyksekseni pääsin opiskelemaan monialaisia ja aloitin opinnot viime syksynä! Oikeasti olen edelleen hieman hämilläni, sillä olin pääsykokeiden haastatteluosuudessa niin outo ja sekaisin. Puhuin niin paljon, että suuni kuivui ja alkoi kummallisesti naksua jokaisen lauseen päätteeksi...no...ehkä haastattelijat aistivat innostukseni ja ottivat siksi minut sisään. :D

Opiskelu on ollut mahtavaa! Luokkamme on paras ikinä ja olemmekin puhuneet, että olisi hauskaa perustaa oma koulu. Rehtorikin on jo valittu! Mutta asiaan. Huhtikuun lopussa olen siis periaatteessa pätevä opettamaan kaikkia alakoulun aineita. Aika hurjaa! (innostukseni ehkä näkyy..heh)

Nyt vihdoin pääsen siihen Facebook -kirjoitukseen, joka herätti minussa vahvoja tunteita! Luin tänään kirjoituksen, jossa eräs luokanopettajaksi opiskeleva kertoi mielipiteensä virpomisesta. Hänen mielestään virpominen on EVVK ja hän oli ilmoittanut lapselleen, ettei häntä saa rasittaa millään virpomiseen liittyvällä. Lapsi oli koristellut sitten vitsat kaverillaan. Kirjoituksen mukaan opetussuunnitelmissa ei velvoiteta opettajaa opettamaan askartelua, joka on hyvä, sillä askartelu on tiivistetysti sanottuna hänen mielestään todella syvältä. Kirjoitus sai vereni kiehumaan ja päätin aloittaa askartelun vallankumouksen.

Nyt alkaa Annin saarna osuus. Minun mielestäni kenenkään ei tarvitse pitää askartelusta, mutta vanhemman velvollisuus on tukea lastaan. Jos lapsi haluaa askarrella, siihen pitää kannustaa ja antaa mahdollisuus. Olen työskennellyt monia vuosia askartelutarvikekaupassa ja voin sanoa, että joka ikinen kerta, kun liikkeeseen astui vanhempi, joka suoraan myönsi, ettei askartelu ole yhtään hänen juttunsa/hän ei osaa, olin iloinen. En siksi, että askartelu ei ollut vanhemman juttu, vaan siksi, että hän oli päättänyt kuunnella lastaan ja antaa hänelle mahdollisuuden innostua ja toteuttaa luovuuttaan. On sääli, että monet vanhemmat tappavat omalla negatiivisella asenteellaan lasten innon askartelua kohtaan. Monilla aikuisilla on kuva, että askarrellessa lapselle tulee antaa jokin hieno askartelumalli, jonka sitten lapsi askartelee. Aikuiset unohtavat, että lapset ovat luovia! Lapsi, jolla on into tehdä itse, tarvitsee vain paperia, kyniä, sakset ja liimaa. Muuta ei vaadita.
Aikuiset, älkää lannistako lapsia, vaan antakaa heidän puuhata, mönkiä, kiipeillä ja askarrella! Lapsen luovuus ja heittäytymiskyky on jotain ainutlaatuista. Amen!

Tässä vielä kuvia viimeaikaisista askarteluistani ihan vain siksi, koska askartelu on parasta:

Vieraita oli tulossa ja ongelmana oli suuri kori, joka ei mahtunut minnekään piiloon. Ratkaisin pulman askartelemalla sen täyteen paperikukkia. Tähän kaikkeen tarvitsin vain sakset, paperia, liimaa ja innostuksen. Tein kuvassa näkyvään oksaan jouluksi valkoisia palloja silkkimassasta. Oksasta tuli heti paljon keväisempi, kun koristelin sen vihreillä sulilla ja koristemunilla. :)

Päivitin myös keittiön maton keväisempään. Ihme kyllä poikaystävältä ei tullut negatiivista palautetta maton värityksestä, vaikka vaaleanpunainen on yleensä totaalinen nou nou. :D Kävin siis kutomassa maton tässä alkuvuodesta kudonta-asemalla.

- Anni

Loomailua, kirjontaa ja syksyn kiireitä. Ei lomailua.

Huh huh! Tänä syksynä on tullut paiskittua kouluhommia liiankin kanssa ja vapaa-aika on ollut lievästi sanottuna kortilla. On pitänyt blogiakin päivitellä, mutta energia ei vain ole riittänyt mihinkään ylimääräiseen. Vielä pitäisi jaksaa ensi viikko, jonka jälkeen alkaa viikon "loma". Loma lainausmerkeissä, sillä kyseisen viikon jälkeen alkaa kolmen viikon perusharjoittelu koulussa ja lomaviikolla pitäisi tehdä muutama tuntisuunnitelma opetettavilleni käsityöntunneille. Perusharjoittelussa jokaisen pitää opettaa 10h itsenäisesti ja tunteja seuraavat luokan oikea opettaja, pari muuta harjoittelijaa ja yhdelle tunnille seuraajaksi tulee myös joku yliopiston opettajista. Jännät paikat siis luvassa.

Syksyyn on mahtunut monenlaista. Olen mm. innostunut loomailusta! (En tiedä onko tekniikalle jokin fiksummalta kuulostava nimitys suomeksi käännettynä, mutta englanniksi siis Looming)
Neulonta on "so last season". Kun muut kaivavat luennon alussa esiin neulontapuikot ja lankaa, minä nostan laukustani pöydälle kirjavia kumilenksuja ja aloitan loomailun :D
Loomailussa tehdään siis koruja pienistä kumilenksuista virkkuukoukulla tai käsin erilaisia apuvälineitä käyttäen. Itse en omista ainakaan vielä mitään hienoja korunteko laitteita, joten teen niitä joko pelkällä virkkuukoukulla tai kahden kynän avulla.

Kumilenksuja, joista koruja tehdään, myydään esimerkiksi Sinellissä.

Voisin tässä samalla, kun kerrankin ehdin jotain kirjoittamaan, esitellä muutamia viime keväänä Kirjonta 1 -kurssilla tekemiäni kirjontatöitä. Rakastuin etenkin konekirjontaan, mutta jostain syystä ompelukoneeni ei suostu ompelemaan kirjontalangalla katkaisematta sitä heti....mur. Ehkä vielä joskus voin konekirjoa kotona. Toivo elää!

Kanavakirjontaa

Vanukirjontaa

Päällikeompelua eli applikointia

Tilkkumaalausta

Märkähuovutetulle pohjalle tehtyä konekirjontaa.

Vapaata pistokirjontaa

Olen menossa joulukuussa Naisten joulumessuille Wanhaan satamaan myymään huovutuksiani yms. Siitä voisin kertoa seuraavalla kerralla enemmän!

-Anni

Synttärikortteja

Olen tänään menossa neljän serkun ja Pappani syntymäpäiville. Suvussani monella synttärit ovat niin lähekkäin, että on helpompaa viettää niitä samaan aikaan. Nyt siis olen ahertanut pari päivää korttien parissa. Rakastan korttien askartelua ja teen kaikki aina niiden saajaa ajatellen. Äsken sain viimeisenkin vihdoin valmiiksi ja kohta lähdetään syömään kakkua!

Papalle akvarelleilla maalattu lehti, joka on liimattu korttipohjaan 3D-tarroilla.

Tässäkin kortissa käytin 3D-tarroja. Heh...tungen niitä aina kaikkiin kortteihin...

Pikkuinen norsu eksyi kortin yläkulmaan :D

Julian 6v. korttiin leikkasin nahasta vohveliosan, jäätelö on vanhaa tapettia ja nonparellit helmiä.

Serkkuni otto on taitava pianonsoittaja. Korkettimet on myös liimattu koholle 3D-tarroilla ja takaosan puu on kontaktimuovia.

Akvarelleilla maalattu kortti. Osa taloista on koholla 3D-tarroilla, kuten myös pilvet.

Neulemekko ja neljä lapasta

Neulominen ei ole koskaan ollut minun juttuni. Aiemmat kokemukseni pohjautuvat lähinnä ala-asteella neulottuun köyryselkäiseen lampaaseen ja ylä-asteella väkerrettyihin lapin lapasiin, joten opiskelemaan päästessäni en juurikaan osannut muuta, kuin aloitussilmukoiden luomisen.

Neulonta ja virkkaus kuuluu Helsingin yliopistossa Käsityötieteiden pakollisiin peruskursseihin. Odotin kurssia innoissani (halusin oppia neulomaan tuskaisista kokemuksista huolimatta), mutta samalla peläten joutuvani neulontapuikkojen kilinän ja sekunneissa valmistuvien villapaitojen keskelle. Pelko oli kuitenkin turha, sillä kaikki aloitettiin perusasioista.

Kurssin alussa sain ensimmäistä kertaa elämässäni innostuksen kipinän neulontaa kohtaan. Kurssi innoittikin minut aloittamaan erilaisia omia neulontaprojekteja siihen tahtiin, etten kohta edes muistanut, mitä kaikkea olin tekemässä ja lopulta kaikki jäivät kesken...

Kurssilla kokeilimme mm. "vääräkätisesti neulomista", kirjoneuletta ja sukan kantapään tekoa (neuloimme siis pelkän kantapään). Teimme myös kaksi isompaa työtä, jotka olivat lapanen ja neulevaate.

LAPANEN:
Opettajat olivat vähentäneet oppilaiden taakkaa ja siksi lapasia piti tehdä vain yksi. Innokkaana ja todella fiksuna ihmisenä, tein kaksi lapasta, jotka käteen laitettaessa osoittautuivat sellaisen ihmisen lapasiksi, jolla on kaksi oikeaa kättä. Päätin olla ahkera ja tehdä vielä kaksi vasemman käden lapasta, jotta oikeat saisivat parit.

Pitsineuletta

Takaosa helmineuletta

NEULEMEKKO:
En halunnut ottaa liian suuria tavoitteita neulevaatteen suhteen, joten tein neulemekon kolmevuotiaalle serkulleni. Mekon tekokaan ei sujunut täysin ongelmitta. Aloitin neulomisen vanhoilla pyöröpuikoilla BabyAlpaca Silk- langalla. Neuloin noin 20cm, kunnes tajusin, ettei minun käsialallani ja kyseisellä langalla saa siistiä jälkeä. (Muutenkin puikot hajosivat ja jouduin teippaamaan niitä vähän väliä kasaan).

Vaihdoin langan Sukkalankaan ja ostin uudet pyöröpuikot. Neuloin mekon helmaa yhdeksän tuntia putkeen, kunnes tajusin sen menneen alusta asti kierteelle ja jouduin purkamaan koko tekeleen. Aloitin helman teon vielä muutaman kerran alusta, samoin myöhemmin etu- ja takakappaleen, mutta suureksi yllätyksekseni sain lopulta mekon valmiiksi! Sukkalanka ei todellakaan ollut mikään paras lanka pikkutytön mekkoon, mutta vaate istui silti kauniisti, mikä on mielestäni hieno saavutus!

Neulevaatteen ainoat kriteerit olivat siis hihat ja jotain piti tehdä neulekoneella. Neulekoneet eivät pidä minusta, joten tein koneella neuloen vain pitkän pötkylän, josta muotoilin ruusun. Kuvissa poseeraa siis ihana serkkuni Venla. :)

Lapinpöllöveljekset

Aloitin vuoden alussa lapinpöllön huovuttamisen. Pöllö oli tilaustyö eräälle tutun tutulle ja sen oli tarkoitus päästä lopulta istuskelemaan takan päälle asiakkaan mökille. Melko pian työn aloittamisen jälkeen tajusin, miten kauan pöllön tekemiseen kuluu aikaa! (Pöllö on nimittäin 35cm korkea ja huovutin sen koko selän ja siipien sulat yksitellen). Tököttelin sitä muutaman tunnin kerrallaan, pari kertaa viikossa, koko kevään ajan ja pari viikkoa sitten sain sen vihdoin valmiiksi.
Ongelmaksi koitui hinnan asettaminen työlle, johon menikin paljon enemmän aikaa, kuin olin suunnitellut. Lopulta tulin siihen lopputulokseen, että huovutan asiakkaalle kokonaan uuden. Toisen pöllön tekeminen sujui huomattavasti ripeämpään tahtiin, kun kaikki suunnittelutyö yms. oli jo tehty edellisen kohdalla.
Nyt pöllöveljekset ovat molemmat valmiit ja toinen (isopäisempi) pääsee kohta uuteen kotiin :)

ensimmäinen lapinpöllö

Isopää

Ensimmäisen pöllön selkä

Lampi on luonnon peili

Pyrin keväällä 2013 opiskelemaan käsityönopettajaksi Helsingin yliopistoon ja sinne myös suureksi onnekseni pääsin. Kouluun haetaan ensin VAKAVA-kokeella, jonka jälkeen kokeen pistemäärän perusteella osa kutsutaan haastatteluun. Haastatteluun piti tehdä ennakkotehtävä, joka pisteytettiin sitten erikseen haastattelun jälkeen.
Ennakkotehtävän aiheena oli peili ja yhtenä tehtävän osana minun piti suunnitella erilaisia tekstiilimateriaaleista tehtyjä peilinkehyksiä ja toteuttaa suunnitelmista yksi. Sain heti mielikuvan kasvikehyksistä, sillä luonto on lähellä sydäntäni ja valokuvaan myös todella paljon. Erityisesti veden heijastukset ovat kauniita ja päätin siis neulahuovuttaa metsäkasveja ns. lammen ympärille, josta ne peilautuvat "veteen". Kehyksen taakse tein ketun, sillä rakastan kettuja! Tässä sitten muutama kuva lopputuloksesta  :)